Melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja sitä kauhulla odotellaan..

Itsestäni riippumattomasta syystä olen pitänyt taukoa käsitöistä, ja jonkin verran koneeltakin.

Sairastuin selkäytimen tulehdukseen, jonka seurauksena olin tunnoton kainaloista alaspäin. Erilaisista tutkimuksista huolimatta syytä ei löytynyt, ja oireiden kanssa oli vain opittava elämään. Vajaa viikko sairastumisen jälkeen tajusin, etten voi käsiäkään käyttää hyvin. Sairaalassa ajattelin ajan kuluksi virkata joululahjoiksi suunnittelemiani arigurumeita, mutta huomasin, että sen lisäksi että lanka tuntui todella epämiellyttävältä sormissa myös ranteeni kieltäytyivät yhteistyöstä. Suunnittelemistani joululahjoista olin saanut ennen sairastumistani vain kaksi valmiiksi, samanlaiset pääkallo sukat äidilleni kuin alempana sekä kietaisuneuleen sisarelleni.

Nyt oireita on vain sormissa ja kämmenissä, ja olen alkanut pikkuhiljaa kokeilemaan käsitöitä. Pientä epämiellyttävyyttä tuntuu yhä tuntohäiriöiden muodossa, ja toivon etten ala inhoamaan käsitöitä sen takia vasta niiden makuun ja opetteluun päästyäni. Aloittelin virkkauksella, ja olen tehnyt ME-lehden ohjeella äidilleni kukkaponcoa. Olin toivonut saavani sen valmiiksi hänen syntymäpäivilleen, mutta oli pakko todeta, ettei kätevyys ja nopeus olleet palanneet kohdalleen. Virkkaus etenee hitaasti ja kömpelösti.

Kesätöissä sain kuitenkin jotain aikaan, kun sain pomolta ylijäämiksi jääneitä puuhelmiä ja siimaa. (purettu vanhoista auton istuinsuojista, uusiokäyttöä siis ;) ) Niistä väkersin sitten kaksi isoa liskoa. Tämä sujuikin mukavasti, lähinnä koska kyseessä oli isokokoinen materiaali.

Liskoja väkertäessä mietin, että näin isoilla helmillä voisi helmiaskartelua kokeilla sellaisten kanssa, joilta pienet avaimenperäliskot voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Esimerkiksi vanhustyössä..