Melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja sitä kauhulla odotellaan..

Itsestäni riippumattomasta syystä olen pitänyt taukoa käsitöistä, ja jonkin verran koneeltakin.

Sairastuin selkäytimen tulehdukseen, jonka seurauksena olin tunnoton kainaloista alaspäin. Erilaisista tutkimuksista huolimatta syytä ei löytynyt, ja oireiden kanssa oli vain opittava elämään. Vajaa viikko sairastumisen jälkeen tajusin, etten voi käsiäkään käyttää hyvin. Sairaalassa ajattelin ajan kuluksi virkata joululahjoiksi suunnittelemiani arigurumeita, mutta huomasin, että sen lisäksi että lanka tuntui todella epämiellyttävältä sormissa myös ranteeni kieltäytyivät yhteistyöstä. Suunnittelemistani joululahjoista olin saanut ennen sairastumistani vain kaksi valmiiksi, samanlaiset pääkallo sukat äidilleni kuin alempana sekä kietaisuneuleen sisarelleni.

Nyt oireita on vain sormissa ja kämmenissä, ja olen alkanut pikkuhiljaa kokeilemaan käsitöitä. Pientä epämiellyttävyyttä tuntuu yhä tuntohäiriöiden muodossa, ja toivon etten ala inhoamaan käsitöitä sen takia vasta niiden makuun ja opetteluun päästyäni. Aloittelin virkkauksella, ja olen tehnyt ME-lehden ohjeella äidilleni kukkaponcoa. Olin toivonut saavani sen valmiiksi hänen syntymäpäivilleen, mutta oli pakko todeta, ettei kätevyys ja nopeus olleet palanneet kohdalleen. Virkkaus etenee hitaasti ja kömpelösti.

Kesätöissä sain kuitenkin jotain aikaan, kun sain pomolta ylijäämiksi jääneitä puuhelmiä ja siimaa. (purettu vanhoista auton istuinsuojista, uusiokäyttöä siis ;) ) Niistä väkersin sitten kaksi isoa liskoa. Tämä sujuikin mukavasti, lähinnä koska kyseessä oli isokokoinen materiaali.

Liskoja väkertäessä mietin, että näin isoilla helmillä voisi helmiaskartelua kokeilla sellaisten kanssa, joilta pienet avaimenperäliskot voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Esimerkiksi vanhustyössä..

Sitten vielä viimeinen satsi vanhempia töitä ;)

Joululahjojen jälkeen tein itselleni Pontson Liilasta Teddystä vyötteen ohjeen mukaan. (löytyy myös Novitan sivuilta: http://www.novita.fi/ohjeet/naisten_neuleet/novita_teddy_verkkomainen_poncho.html ) Tuo Teddy oli aivan ihanan tuntuista lankaa, pörröistä ja pehmeää. Ohjeen mukaan tehdessä kauluksesta tuli minun makuun liian iso, mutta eikös nuo reilut kaulukset ole muodissa ;) Sattuu väriltään todella hyvin mustien vaattaiden kanssa!

Tuohon Teddyyn liittyen.. En tiedä, kuvittelenko, mutta lankojen pehmeydessä on ollut eroja. Osa väreistä ja eristä oli huomattavan karheampia kuin toiset. Lisäksi harmittaa hirveästi, ettei tuota tummaa liilaa ole enää tänä syksynä, olisin siitä voinut tehdä vaikka neuleen tai jotain muuta kivaa..

Tuon Teddyn ja mustan isoveikan jämistä tein itselleni kotisukat, ja niistä tuli aivan ihanat ja lämpimät. Varteen ja varpaisiin laitoin Teddyä, ja toiseen sukkaan laitoin siitä pääkallon. (Pääkallon malli otettu näistä lapasista: http://www.helloyarn.com/piratemittens.htm)

Lisäksi tein pitkin kevättä vain luennoilla kolmiohuivia Yhteishyvä-lehdessä olleen mallin mukaan käyttäen viininpunaista seiska veikkaa. Huivista tuli ihan kiva, ei siinä mitään, mutta en oikein osaa käyttää tuollaista kolmion muotoista huivia. Jostain syystä en saa aseteltua sitä nätisti kaulalleni, vaan se näyttää ihan hölmöltä :(

 

 

 

Tälläisen blogin pito on minulle aivan uutta, enkä ole käsitöitä missään muualla näin julkisesti käsitellyt tai esittellyt. Ajattelin nyt sitten palata ajassa taakse päin, ja käydä hieman läpi vanhempia töitä..

Joulu lähenee, ja lahjat ovat mielessä. Viime jouluna teimme melkein kaikki lahjat itse muutamaa lukuunottamatta. Isännällä on hallussa metallityöt, ja toteuttikin ideoitaan. Hän teki lahjapakettiin kissaviirin, moottoripyörän muotoisen pullonavaajan ja avaimen perän. (minun paketista löytyi lohikäärme kehyksissä) Näistä en voi kuvia laittaa, ne kun ovat designed by JaK ;) , ja hän haluaa "suojella" toteutusta ja muotoa vielä.

Itse tein lahjoja langasta. Pukin konttiin valmistuneet näkyvätkin tuossa kuvassa:

 

Siinä on Pirkan ohjeen mukaan tehdyt pörrölapaset sekä pörrökännykkäpussi. ( http://www.pirkka.fi/vapaa-aika/neuleet/lasten-ja-nuorten/porrolapaset2.aspx ja http://www.pirkka.fi/vapaa-aika/neuleet/kivaa-kotiin/kannykkapussi.aspx ) Lankana Aino sekä Tango Fani, punaista. Kännykkäpussin ohjetta jouduin muokkaamaan, jotta siitä tuli sopivan kokoinen, ja jätin siitä hihnan pois. Lisäksi käytin siihenkin Tango Fania, jotta se sopisi yhteen lapasien kanssa.

Lisäksi tein kaksi nallea, joihin ohjeen otin tuolta: http://www.knitty.com/ISSUEfall05/PATTbubby.html . Lankana ruskeaa Teddyä sekä paidassa punaista Ainoa ja Tango Fania.

Nuo kaksi hassun näköistä "pötköä" ovat muiden lahjojen jämälangoista tehtyjä kissanleluja. Jostain syystä tuo Aino käy kissojen nenään, ja nuo pedot olivatkin lankakerän kimpussa aina kun yritti siitä neuloa. Niinpä nuo pedot ansaitsivat omat lelut osallistumisesta lahjojen tekoon ;). Hieman pelkäsin tuota Tango Fania laittaa niihin, kun en ollut varma siitä, kuinka se kestää kissojen repimistä ja nuolemista, ja luonnollisesti huoletti sen elimistöön joutuminen. Niimpä laitoin vain ohuen renkaan sitä toiseen, ja se on kestänyt käytössä hyvin. Täytin pötköjä muuten vanun lisäksi muovilla ja voipaperilla, tulee ihan eri ääni leikkiessä!

Laukku onkin sitten tehty konehuovuttamalla valkoisesta Huopasesta. Kerta oli ensimmäinen, joten se jännitti. Ohje oli Novitan lehdestä kopioitu, Anna-Maija Immosen suunnittelema, numeroa en valitettavasti muista :( . Hieman meinasi usko loppua, kun siitä piti niin jättimäinen neuloa, mutta loppujen lopuksi tulos oli melko sopusuhtainen ja päältä siisti. Pienempi siitä tuli kuin ohjeen kuvassa.

 

Tässä kokonaisuudessaan ennen muotoon ompelemista ja huovutusta.

Tässä saumat ommeltuna

Ja tässä valmiina :D

Näiden lisäksi tein isännälle mustasta Isoveljestä miehen neuleen mukaillen erään naisten neuleen ohjetta.

Etsiessäni ideoita tätini syntymäpäivälahjaksi netistä törmäsin yhä useammassa paikassa Salomonin solmuihin. Jälki oli minusta kauniin ja keveän näköistä, mutta en oikein saanut ohjeista selkoa. Lopulta tartuin yhdessä avopin kanssa koukkua varresta, ja päätimme tehdä koekappaleet jämälangoista. Koukku ja lanka kädessä ohje selkeni huomattavasti, ja hetken harjoittelun jälkeen solmuketju näytti siltä miltä pitikin. Jopa suorakulmio näytti siltä miltä piti. Avopilla jälki oli heti kaunista, itselläni solmu meni aluksi hassusti kierteelle.

Viikonloppuna pistin oppimani eteen päin, ja tapasin siskoni virkkauksen merkeissä. Ehkäpä tässä olisi etsimämme lahjaidea? Pitkästä tauosta huolimatta solmut sujuivat siskollakin kuin vettä vain. Nyt tahoillamme harjoittelemme lisää.

Tänään päädyin lankaostoksille Robbariin, ajatuksena tehdä itselleni solmuista huivi ja totutella virkkausmalliin ennen mahdollisen varsinaisen lahjan tekemistä. Aluksi katselin Woolia, mutta harvempi väri miellytti silmää. Oikeastaan vain musta ja tumma punainen tuntui omilta väreiltä. Olin jo päätynyt punaiseen, kun vilkaisin muitakin lankoja, ja jostain syystä hyppistelinkin jo Ainoa. Se tuntui mukavammalta, ja näyttikin, ja vaikka olin ajatellut tehdä ensimmäisen Salomonin huivini ohuesta langasta, en voinut vastustaa mustaa Ainoa.

Kotona lankakeriä katsellessa ajatukseni alkoivat harhailla, ja mietin, miltä näyttäisi kissapipo, tai vaikkapa uudet "torimuijankäsineet", tai tai tai vai kuitekin

Johonkin on pakko päätyä maanantaihin mennessä, että luennolle on jotain näpräiltävää ;)

Vielä kunnia sille kenelle se kuuluu, eli niille muillekin, joille Salomonin solmu ei vielä ole tuttu tai hallinnassa: http://tiitsa.vuodatus.net/blog/category/Salomoninsolmu.+Ohje Selkeä kuvallinen ohje salomonin solmuun, siitä tehtävään kaulaliinaan, kolmiohuiviin sekä ponchoon.

Olin peruskoulussa aivan käsi (voiko näin sanoa?) rättikässässä. Itse asiassa valitsin puukäsityöt kolmannella luokalla, mutta muuton ja koulun vaihdon takia päädyin kuitenkin "tyttöjen" käsityöhön. Pidin kyllä käsityötunneista; siitä että sai istua missä halusi, keskustella kaverien kanssa, kuunnella musiikkia tai opettajan lukemaa tarinaa, syödä omia eväitä.. En vain yksinkertaisesti ollut hyvä käsistäni. Tai sitten olin aivan liian keskittymiskyvytön ja raisu paikallaan tehtävään tarkkaan näpertelyyn.

Yläasteella piti neuloa jotain muutakin kuin neliötä. Usea luokkalainen väsäsi villapaitoja, kun minä tyydyin villasukkiin. Sukista tuli mitä tuli. Opettajan ohjeen mukaan tein sukkaa kahdilla puikoilla. Ensin varsi vasempaan sukkaan, sitten oikeaan. Seuraavaksi kantapää kumpaankin, sitten vasta loput. Varresta tuli hirmuisen löysä, kantapäästä suurin piirtein sopiva ja lopusta aivan liian tiukkaa.. Siihen se sitten jäi. Seitsemännen luokan viimeisen pakollisen käsityökurssin jälkeen luovuin aineesta järkisyistä: minusta ei vain ollut siihen. Tai ainakin luulin niin..

Näpertelystä innostuin seuraavaksi isosena ollessani. Silloin helmilisko villitys valtasi maata, ja innostuin itsekin. Jostain syystä ohjeet jäivät ja sisäistyivät mieleeni paremmin kuin ennen, ja niinkin pienen työn teko onnistui. (osaisin nyt varmasti tehdä liskon vaikka silmät kiinni)

Seuraavaksi innostuin ihan perusaskartelusta. Olin useamman kuukauden päiväkodissa työharjoittelussa, eikä askartelulta voinut välttyä. Yllätyksekseni huomasin pitäväni yhä enemmän pienestäkin puuhasta, ja osasin muokata ohjeista oman näköisiä.

Jouduin kohtaamaan kouluaikaisen kammoni käsitöitä kohtaan pitäessäni välivuotta lukion jälkeen ja toimiessani kouluavustajana ala-asteella. Käsityötunneilla tarvittiin aikuisen extrakäsiä, eikä vaihtoehtoja ollut. Pienen muistutuksen jälkeen huomasin muistavani miten neulotaan ja virkataan, ja osasin asentaa jopa langat ompelukoneeseen. Opettaja pyysi usein minua toteuttamaan lapsille mallin aiotusta työstä, ja huomaamatta tajusin nauttivani käsitöistä. Sen vuoden aikana mieleeni muistui perusteita ja harjoittelin erilaisia käsitöitä.

Nyt yhä useammin innostun uudesta mallista tai ihanasta langasta. Myönnetään, olen yhä melkoisesti alottelijan tasolla, enkä aina ymmärrä kaikkia ohjeita, mutta yritys ja usein intokin on kova. Viime jouluna avokin kanssa teimme yhdessä joululahjat: minä neuloin ja hän teki metallista.

Kykyni ja innostukseni kohdistuvat tällä hetkellä lähinnä neulomiseen ja virkkaamiseen. Ompelukin kiinnostaisi, mutta ei ole konetta. Sen harjoittelu saa siis odottaa. Tällä hetkellä sormeni syyhyävät uuden työn aloittamista kesän laiskottelun jälkeen. Ensisijainen projekti tällä hetkellä on löytää tädilleni 60-vuotislahjaidea, jota voisin toteuttaa yhdessä siskoni kanssa.

Syksy on minulle käsitöiden aikaa. Viilenevät illat, sormille tekemistä luennoille, ja kaupan hyllyille ilmestyvät uudet (usein) tummemmat sävyt innoittavat. Keväällä jouduinkin lähes epätoivon partaalle, kun kirkkaammat sävyt palasivat lankoihin.